Anssi Taulu
Toivomuskaivo
patinoitu betoni, teräs
2024
Hämeenlinnan tori
Konkreettinen sävellys -teossarjan teoksia
betoni
2023
Hämeenlinnan taidemuseo, punatiilinen Lohrmann-rakennus
Kehyskertomus
patinoitu betoni
2023
Hämeenlinnan taidemuseo, punatiilinen Lohrmann-rakennus
Kuvanveistäjä Anssi Taulu on mukana Taidevaltakunta’24-biennaalissa useamman teoksen voimin. Kaikkien teosten materiaalina toimii betoni. Veistoksena betoni on kuin kivettynyttä runoutta. Se kietoo ajalliset kerrostumat, keskeneräisyyden ja lopullisuuden epäsuhtaiseen painottomuuteen, taiteilija kuvaa.
Hämeenlinnan torille sijoittuva neljästä betonirenkaasta rakentuva kolmemetrinen Toivomuskaivo muistuttaa meitä puhtaan veden merkityksestä. Taiteilijan mukaan ilmastokriisi on vesikriisi ja tulevaisuutemme keskeisin kysymys liittyy puhtaan veden tasapuoliseen saantiin ja riittävyyteen. Nyt näyttää, että jossain sitä on liikaa ja jossain liian vähän. Jossain kaivot täyttyvät likaisella vedellä ja toisaalla ne kuivuvat.
Lohrmann-rakennuksessa esillä oleva Konkreettinen sävellys -teossarja betonireliefit käsittelevät orgaanista arkkitehtuuria sekä hajoamisen, uudelleenrakentumisen ja -muodostumisen prosessia.
Taiteilija muistuttaa, että betonin käyttö teosten materiaalina on ristiriitaista. Se mielletään lujaksi, kestäväksi, mutta toisaalta betoniin liittyy sen hauraus ja murtuminen. Ekologisesta näkökulmasta betoni on myös kaksijakoinen materiaali. Sen valmistuksesta syntyy paljon hiilidioksidipäästöjä, mutta ollessaan ilman kanssa kosketuksissa betonimateriaalissa käynnistyy käänteinen prosessi (karbonatisoituminen), joka pyrkii sitouttamaan vapautuneen hiilidioksidin takaisin sementtikiveen. Tämä muuttaa betonin hiilinieluksi.
Anssi Taulun (s. 1969) teokset ovat pääsääntöisesti veistosinstallaatioita, mutta hän on laajentanut ilmaisukeinojaan myös grafiikkaan, videoon ja valokuvaan. Anssi Taulu asuu ja työskentelee Tuuloksessa, Hämeenlinnassa: ”Muutin rakkauden perässä Tuulokseen vuonna 1995. Aluksi strategiani oli olla ja pysyä ulkopuolisena. Kesti noin viisi vuotta kunnes ymmärsin, että tämä on minun kotini.”
Taiteilijan työskentelyä ja teoksen toteuttamista ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto sekä Taiteen edistämiskeskus