Aulangon metsän lapset
JAP Aulanko -päiväkodin metsäryhmän lapset veivät meidät maaliskuiselle retkelle Aulangon metsään Hämeenlinnassa. Juttelimme ympäristöstä, eläimistä ja tulevaisuudesta, havainnoimme kevään merkkejä luonnossa, sekä pääsimme osallistumaan lumisen taidenäyttelyn avajaisiin.
On jo maaliskuun loppu, mutta lunta sataa reipasta tahtia taivaalta. Hämeenlinnassa on käynnissä internetmeemin luonnehtima toisen kevääntuloyrityksen jälkeinen kolmas talvi, jota seuraa pian kurakausi ja sen jälkeen mahdollisesti ihan oikea kevät.
Minua ja valokuvaajaksi mukaan lupautunutta taidekasvattaja-tuottaja Senni Tuomea odottaa Aulangon JAP-päiväkodin pihalla värikkäisiin kuravaatteisiin sonnustautunut iloinen joukko metsäviskareita ja -eskareita sekä päiväkodin johtaja, esiopetuksen opettaja Elina Koskela ja varhaiskasvatuksen lähihoitaja Rebekka Paakkola.
5- ja 6-vuotiaille suunnattujen metsäpäiväkotiryhmien tavoitteena on vahvistaa lasten luontosuhdetta. Metsäryhmässä opitaan samoja asioita kuin muissakin päiväkodeissa, mutta erilaisin menetelmin ja erilaisissa ympäristöissä. Luonnossa liikutaan vuodenajasta riippuen kävellen, polkupyörällä, lumikengillä tai suksilla. Matematiikkaa opetellaan luonnonmateriaaleilla kuten kepeillä ja kivillä.
Koskela kertoo, että säällä kuin säällä ulkoillaan. Kovakin pakkanen rajoittaa vain ulkoilun kestoa. Tänään olemme loskaisessa säässä matkalla Aulangolle Tuijametsään.
Keppien, lumipallojen ja jääpuikkojen kanssa leikkimisen ohessa lapset kertovat oppineensa metsäeskarin ja viskarin aikana esimerkiksi varomaan myrkyllisiä sieniä ja marjoja ja tunnistamaan eläinten jälkiä. Sään salliessa syödään ulkona. ”Milloin laitetaan taas trangialla ruokaa?”, kyselee Patrik, 6 vuotta.
Aulangon JAP-päiväkodista matka taittuu kävellen Aulangon luonnonsuojelualueelle. Alueeseen kuuluu 1800- ja 1900-lukujen taitteessa perustettu puistometsä ja osin luonnontilaista metsämaisemaakin.
Elina Koskela ja Rebekka Paakkola kertovat, että metsässä oleminen rauhoittaa niin lapset kuin aikuisetkin. ”Metsään mahtuu lasten ääni ja liike”, Koskela toteaa ja kehuu miten lasten motoriset taidot ja tasapaino ovat kehittyneet vuoden aikana metsäympäristössä. Aikuisten näkökulmasta on vapauttavaa, ettei autoja tarvitse varoa, vaan lasten voi antaa liikkua rennommin kuin keskustassa.
Emma L., 6 vuotta, kertoo pitävänsä kovasti luonnosta. Metsäretkille on aina kiva lähteä, mutta kaikkein hauskinta se on hyvällä säällä. Parasta retkissä on majojen teko eläimille. Metsäretkien aikana on bongattu niin oravia kuin valkohäntäkauriitakin. Aiemmin talvella lapset ovat tunnistaneet ilveksen jäljet.
Muutkin lapset ovat innostuneita eläimistä: tulevaisuuden haaveissa siintävät koira- ja hevoskaverit sekä eläinlääkärin ammatti.
Aulangon JAP on vihreän lipun päiväkoti, eli päiväkodissa tavoitellaan ympäristökuormituksen vähentämistä ja panostetaan kestävän kehityksen kasvatukseen. Ympäristön kunnioittamista sekä jokaisen oikeuksia ja velvollisuuksia opetellaan luonnossa liikkuen. Kun kyselen lasten suhtautumisesta ympäristöön, Paakkola kertoo nauraen, miten lapset haluavat kerätä kaikki luontoon kuulumattomat roskat ja ryhmän aikuiset saavat sitten kantaa ne päiväkodille.
Taidevaltakunta ’24 -biennaalin teemoja sivuten juttelemme lasten kanssa tulevaisuudesta. Pian monella edessä oleva koulun aloitus mietityttää lapsia. Pidemmän aikavälin haaveita tai huolia kysyessäni lapset pohtivat, että olisi kurjaa, jos aikuisena ei olisi perhettä.
30 vuoden päähän tulevaisuuteen luotaavista kysymyksistämme inspiroituen Hilda, 7 vuotta, Emma A., 6 vuotta sekä 5-vuotiaat Tinja ja Eevi muovailevat lumesta tulevaisuuden eläinveistoksen. Lumikilpikonna saa hännän, silmät ja kuorelle koristeet oksista ja havunoksista. Tulevaisuuden kilpikonnan nimeksi valikoituu Viheri. Viheri saa pian kaverikseen yksisarvisen nimeltä Sofia. Lopuksi saamme kaikki kutsun lumitaidenäyttelyn avajaisiin.
Taidenäyttelyn lisäksi metsäretkemme kohokohta on Tuijametsässä vapaana virtaava keväinen puro. Lapset uittavat antaumuksella keppejä ja saappaitaan purossa. Eläimille tehdään niin ikään siltoja puron yli. Lopulta kaikilla on vähän märät sukat ja hanskat sekä hurja nälkä. Lapset suuntaavat lounaalle päiväkodille ja me Sennin kanssa palaamme toimistolle tietokoneidemme ääreen. Paluumatkalla Aulangon metsän halki meitä tervehtii raakunnallaan korppi.
Hämeenlinnan kaupunki sai ensimmäisenä Suomessa UNICEFin myöntämän lapsiystävällinen kunta -tunnustuksen vuonna 2013. Tunnustuksen saa, kun kunta sitoutuu kestävään kehittämistyöhön lasten ja nuorten osallisuuden eteen.
Hämeenlinnan taidemuseossa on ilmainen sisäänpääsy kaikille alle 18-vuotiaille.
Artikkelikuva: Senni Tuomi/Hämeenlinnan taidemuseo.
