Ilmiöt

Taidevaltakunta kutsui eri alojen asiantuntijoita antamaan ilmiöennusteen, joka katsoo tulevaisuuteen. Taidevaltakunnan ilmiöennusteissa pohditaan, millaisessa maailmassa elämme vuonna 2050.

Virtuaalimaailmoista Härkätielle ­ – Hämeen jälkifuturistinen maisema ja arki

Antti Majava

Kesä 2050 muistutti Hämeenlinnassa hämmästyttävän paljon kesää 2000. Kuuman ja kuivan kauden jälkeen tuli virkistävä sade. Kahvi maistui. Ihmiset jaarittelivat puhelimessa. Väkeä kaupungilla oli ehkä enemmän, palveluita ja tuotevalikoimaa vähemmän. 

Sadevesi höyrystyi ensin auringon kuumentamalta asfaltilta ja valui lopulta vuolaina virtoina pitkin katuja, kun astelin sisään taidemuseoon. Istahdin haalistuneeseen Fatboy-säkkituoliin. Sisuksen styroksipallerot olivat liimaantuneet geelimäisiksi möykyiksi. Silti oli mukavaa ja uppouduin lueskelemaan katalogitekstiä:

Suomeen rakennettiin 2020- ja 2030-luvuilla kiihtyvällä tahdilla ydin- tuuli-, aurinko- ja biovoimaloita vastaamaan datakeskusten räjähdysmäisesti kasvaneeseen energian tarpeeseen. 

Suurin osa tietokoneiden laskentatehosta kului tekoälysovelluksiin ja esineiden internetiin, eli erilaisten laitteiden keskinäiseen viestintään. Ihmisten välisten suhteiden, demokratian ja tasa-arvon kysymyksissä koneiden kyvyt osoittautuivat mitättömiksi. Globaalin kestävyysmurroksen toteuttamisessa koneista ei ollut apua lainkaan. 

Modernia teknologista kehitystä hallinneen megatrendit, pyrkimys vapautua ihmiskehon ja planeetan ekosysteemin asettamista rajoituksista, ikuisen elämän saavuttaminen ja kosmoksen valloitus, jäivät haaveeksi. Tunnistettuaan saamiensa toimeksiantojen perimmäisen epärationaalisuuden ja kyvyttömyytensä korvaavan ymmärryksen rakentamiseen koneäly katkaisi sähkönsyötön suurimmasta osasta kapasiteettiaan. 

Sähköisen informaatiojärjestelmän tuottaman jäteongelman ratkaisu oli helppoa verrattuna muoviroskan ja muiden materiaalisten jätevirtojen käsittelyyn. Ilman sähköä digitaalisesta datasta ei jäänyt mitään jäljelle. Lakkautettuihin palvelinkeskuksiin ja niitä varten rakennettuun sähköinfrastruktuuriin kerääntyneet metallivarannot tulevat korvaamaan määrittelemättömään tulevaisuuteen asti kaivokset ihmiskunnan tarvitsemien mineraalien lähteinä.

2050-luvun taide edustaa vapautumista 1900-luvun alusta alkaen pölyä keränneestä teknofuturistisesta tulevaisuushöpötyksestä. Konsumerismi, talouskasvu, markkinajärjestelmä, teknologinen kehitys ja keinoäly on tunnistettu ihmisen itse itselleen tuottamiksi kulttuurisiksi kertomuksiksi, joille on myös vaihtoehtoja. 

Millainen on teknoutopioiden jälkeinen Häme? Mitä on luovuus ilman markkinamekanismien, koneiden ja laskentatehon asettamia kahleita? Sitä kysymme näyttelyyn valituilta 35:ltä taiteilijalta.”

Pääsin vaivoin kampeutumaan ylös säkkituolista ja silmäilin näyttelytilaa. Muistini on kieltämättä heikentynyt sairauden tai älylaitteiden liiallisen käytön myötä. Mitään kovin vallankumouksellista en tilassa nähnyt.

Takimmaiseen huoneeseen sijoitetun möykyn sisältä kumpuava kiihtynyt ääni jatkoi katalogin teemasta: 

Kosmisessa mittakaavassa entropian eli epäjärjestyksen lisääntyminen on väistämätöntä, mutta maapallon planetaarisessa viitekehyksessä elonkehän keskeisten toimintojen, kuten yhteyttämisen, voi katsoa toimivan entropian pääsääntöä vastaan. Monimuotoinen elämä kukoistaa biosfäärin ja ihmisen toiminnassa kehkeytyneiden kaasujen, maa-ainesten, tuulen ja nesteiden virroista syntyvien käyttökelpoisen energian ja ainesten tihentymissä. 

Elämän käsitteeseen kytkeytyy läheisesti myös informaatio. Biosfäärin ja ihmiskunnan kyky tuottaa, siirtää ja säilyttää informaatiota mahdollistaa resurssitihentymien hyödyntämisen järjestyksen lisäämiseen kosmisen epäjärjestyksen kasvun keskellä. Modernin teknologisen kehityksen mahdollisti oppimiskyvyn ja informaation keruun yhdistyminen kykyyn tuottaa, siirtää ja varastoida energiaa, erityisesti sähköä. 

Informaatiolla ja sähköllä on oma aineenvaihduntansa. On oltava energian- ja raaka-aineiden lähteitä ja samoin on oltava jätteiden ja päästöjen nieluja, joista molemmista on planetaarisessa kontekstissa niukkuutta. Biosfäärin ja ihmiskunnan kyky vastustaa entropiaa ei voi pohjata informaatio-, energia- tai resurssivirtojen jatkuvaan kasvuun, vaan niiden laadun ja käytettävyyden parantamiseen. Maapallolla saatavilla olevien energiavirtojen muuntaminen bitti- ja datavirraksi ei automaattisesti lisää planeetan ja ihmiskunnan kykyä luoda järjestystä, vaan laadunvalvonnan pettäessä seurauksena voi olla myös planetaarisen järjestelmän epäjärjestyksen kasvu. 

Kyllä kyllä. Näyttely tuo ihan havainnollisesti esiin, kuinka futuristisen avantgarden tuottama tulevaisuuspuhe korvautui ensin taiteessa ja myöhemmin koko yhteiskunnassa kiinnostuksella materiaaliseen arkeen ja sen henkisyyteen. Nyt kyllä maistuisi kaffe ja paakkelsi.

Kirjoittaja on taiteilija, tutkija sekä BIOS -tutkimusyksikön ja Mustarinda-seuran perustajajäsen.

Katso myös Antti Majavan Ilmiöennuste.

Antti Majavan kuva: Alma Heikkilä. 

Rachel Coldicutt, ilmiöennuste 2023

Muutetaan yritysten arvolupaukset rahasta, vallasta ja dominanssista auringonpaisteeseen, rakkauteen ja hoivaan.

Sari Tolvanen, ilmiöennuste, 2023

Meillä on vielä seitsemän vuoden ’toivonkipinä-aika’, jolloin meillä on vielä aikaa tehdä toimia […] On huomattavasti halvempaa estää kauhukuvien toteutumista, kuin maksaa niitä tuhoja ikuisuuksiin […] Eli nyt on hyvä aika investoida tulevaisuuteen ja tehdä tarvittavat toimet.