Eea Vatanen
Eea Vatanen, Reframe the Fear, akryyli ja ekoglitter, 2024
Biennaalista adoptoitu teos: Heli Huotala, Under the Same Sky, öljy ja akryyli kankaalle, 2023
Kun astuin tilaan, jossa Huotalan teos on, tuntui kuin olisin uppoutunut siinä kuvattuun maailmaan täysin. Under the Same Sky on hyvin monitasoinen, ja minun oli palattava sen ääreen useaan kertaan ajatusseppäprosessin aikana.
Maalauksen kahtiajakautuneisuus kiehtoi minua: kun näin teoksen ensimmäisen kerran, oli ihana kesäpäivä ja minulla on runsaasti aikaa kiertää Biennaalia. Teos herätti mielessäni unelmakuvan; kuin olisin katsonut maailmaa vaaleanpunaisen linssin läpi ja nähnyt hetken vangitun kauneuden. Mielessäni viipyili ajatus puhdistuvasta maailmasta, maailman uudelleentekemisestä tuleville sukupolville. Teos herätti toivoa ja siitä huokui tietty seesteisyys.
Huotalan teoksen herättämät tunteet kehittyivät mielessäni ajan mittaan. Kun palasin noin viikkoa myöhemmin saman teoksen äärelle, olin hyvin erilaisessa mielentilassa – olin väsynyt ja stressaantunut työpäivän jälkeen. Nyt näin Huotalan teoksen täysin eri tavalla; se olikin uhkakuva tulevaisuudesta, varoitus ja kuva tuhon jälkeisestä ajasta. Savu ja tuhka hallitsivat taivasta, ja tunnelma oli ahdistava, herättäen pelkoa maailmamme tulevaisuudesta. Mieleeni nousi kuva ensimmäsestä auringonnoususta suuren tuhon jälkeen ja siitä, mitä jäljelle oli jäänyt.
Jäin pohtimaan, miten ensin näkemäni utopian ja myöhemmin tavoittamani dystopian voisi yhdistää. Pohdin ahdistusta ja suoranaista pelkoa, joka herää miettiessäni maapallon nykyistä tilaa ja tulevaa. Miten tämä pelko voidaan valjastaa hyödyksi? Voinko hyväksyä pelon ja valita nähdä sen uudessa valossa? Onko se muutakin kuin negatiivinen tunne, joka pidättelee minua? Ehkä voin valita nähdä pelon mahdollisuutena. Se voi auttaa minua oppimaan lisää itsestäni. Pelko voi auttaa minua sopeutumaan ja tulla sinnikkäämmäksi. Kun hyväksyn pelkoni, avaan itseni uusille mahdollisuuksille ja kokemuksille. Kun käännän oman näkökulmani toiseksi, pelko tarjoaa minulle työkalun, jota käyttää.
Tämän pohdinnan seurauksena loin oman näkökulmani nimeltä Reframe the Fear. Minusta tuntui sopivalta noudatella Huotalan tapaa nimetä teos englanniksi. Omassa näkökulmassani kuvataan maisemaa, jota hallitsee kaksi hyvin erilaista savupylvästä; ensimmäinen on tumma, saastuttava ja pelkoa levittävä ja toinen vaalea, puhdistava ja toivoa ilmentävä. Teoksessa kuvattu hahmo tutkii maisemaa vaaleanpunaisten sydänlasiensa läpi. Lasit kehystävät hahmon katseen ja jättävät hämärään, kuinka hän näkee ja tulkitsee kaukaisuudessa siintävät savupylväät.
Teokseen kirjoitettu “Reframe the Fear” muistuttaa muuttamaan omaa näkökulmaa. Kehystämään ajatukset ja tunteet uudestaan. Näin voi olla avoin uusille ideoille ja mahdollisuuksille. Tällöin ei anna pelon murtaa, vaan sinnikkäästi jatkaa muuttumista ja kasvamista; siinä on maailmamme tulevaisuus.
Ilmastonmuutos on vakava uhka, ja valitsin teokseen nimenomaan ilmaan liittyvän teeman savupylväiden muodossa. Pelko ilmastonmuutosta kohtaan voi tuntua lamaannuttavalta. Pelko on kuitenkin mahdollista kanavoida eteenpäinvieväksi asiaksi, jota motivoi tekemään pieniä valintoja jokapäiväisessä elämässämme.
Ja näkökulmaa muuttamalla pelko voi yhtäkkiä muuttuakin siksi voimaksi, joka auttaa muuttamaan oman huolemme aktiiviseksi toiminnaksi. Jokainen pieni teko on äärettömän tärkeä. Maailmamme vuoksi.
