Niina Valtaranta
Niina Valtaranta, Utopia of Sus Scrofa Domesticus, akryyli, 2024
Biennaalista adoptoitu teos: Juhana Moisander, Sermon II, videoinstallaatio, 2024
”Astuessani Moisanderin videoteoksen äärelle kuulin jo kaukaa sen taustalla soivan monotonisen, mutta vangitsevan laulun, Moisanderin version Kollaa kestää-yhtyeen kappaleesta Jäähyväiset aseille. Alkuperäisen esityksen punkyhtyeen raivoisa julistus oli tässä muokattu yksinkertaiseen, toteavaan muotoon täysin vailla tunteita joka toimi erinomaisesti ja nosti katsojassa ja kuulijassa esille voimakkaita emootioita.
Nyljetyn sian hahmo toteaa laulussa melankolisesti: ’kun ei pelkää itseään ei pelkää myöskään elää elämää’ – valmistautuessaan menemään teuraaksi ja ihmisten ravinnoksi. Uskomattoman herkän oloinen elollinen olento ilman suojaavaa ihokerrosta tuijottamassa yleisöä samalta silmän korkeudelta katsojan kanssa paljasta mustaa taustaa vasten on ravisuttava kokemus, joka pakottaa pohtimaan tehoeläintuotannon ja lihansyönnin oikeutusta.
Ihmisyyteen sisältyy kyky moraalin ymmärtämiseen, joten ihminen ei voi todella toteuttaa ihmisyyttään pohtimatta toimintansa moraalista oikeutusta. Toisten lajien kasvattaminen omaksi ravinnoksi ja näiden tuotannon maksimoiminen aiheuttamalla tarpeetonta kärsimystä olosuhteissa, joissa niiltä kielletään lajityypillinen elämä, on kestämätöntä sekä eettisesti että maapallon kantokyvyn kannalta.
Moisanderin teoksen nimi Sermon II viittaa kirkon opetuspuheeseen. En aivan näe yhteyttä kirkon ja teoksen kuva-aiheen välillä, liekö kirkko juurikaan puhunut eläinten oikeuksien puolesta? Voimakkaana teoksena sen julistuksenomaisuus tulee kuitenkin nimen kautta vahvasti esiin.
Haluan kommenttimaalauksessani kuvata sitä lajityypillistä käyttäytymistä, joka on villisiasta kesytetylle sialle vuosituhansien aikana muotoutunut – nautinnollista vellomista mudassa keskellä avointa maisemaa. Halusin nimetä maalaukseni englanniksi samoin kuin Moisander oli nimennyt omansa. Teoksen nimen utopia-termiin sisältyy kaksi kreikan kielen käsitettä: ’hyvä paikka’ ja ’ei paikkaa’. Tämä sian onnellinen paikka on siis vain kuvitteellinen – sialla ei nykytodellisuudessa ole omaa paikkaa, ainoastaan ihmisen osoittama tila, jossa sika lajitovereineen palvelee ihmisen kuviteltuja tarpeita.”
