Valtakunnan askelmitta, retkeilytekninen raportti
Teksti Kimmo Ylönen
En laskenut askelia. Niitä kertyi tosi monta, toinen toisensa perään. Jos yhden olisi jättänyt väliin, edeltävästä olisi tullut hyppy. En mitannut kilometrejä. Olen melko varma, että luku on kolminumeroinen ja alkaa nelosella. En punninnut rinkkaa. Kun vesipussi oli täynnä, sivutaskussa seisoi limupullo ja kyydissä kulki kolmen päivän eväät, se oli monta kiloa painavampi, kuin kevyimmillään. Kevyimmillään ainakin kaksi minua matkaan saattamassa olleen Enkkulan päiväkodin lapsista jaksoi nostaa repun maasta. “Aikuinen jaksaa kyllä”, he julistivat. Kerroin lapsille, että aikuisenkin kannattaa tarkkaan miettiä mitä mukaan pakkaa.
Tälle matkalle valitsin selkään viisitoista vuotta vanhan Haglöfs Matrix 40l rinkan. Se on kevyt ja kestävä ja oikein mukava kantaa. Yksinkertainen rinkka on kahteen osaan jaettu kapea putkilo. Alaosaan pakkasin untuvamakuupussin, ilmatäytteisen makuualustan ja sen pumpun, makuupussilakanan, sadetakin, takin ja kaasupullon.
Ylemmässä säkissä matkusti teltta. Sen kylkeen sujautin harmaan kuivapussin, jossa oli kaksi paitaa, housut, kahdet sukat, juoksutrikoot ja kevyt juoksutakki. Pyykki siirtyi pienempään keltaiseen kuivapussiin. Näiden etupuolelle liutin kannettavan tietokoneen suojakuoressaan ja sen oheen, kovaa maailmaa vastaan, vielä hamam-pyyhkeen. Iso pyyhe tuntui ihanalta luksukselta, mutta oli paljon muutakin. Päivätorkuilla se oli peite, öisin tyyny ja joinakin oikein aurinkoisina päivinä levitin sen kävellessä pään ja hartioiden suojaksi.
Vaatekaapin päällä matkasi keittiö. Primuksen kattilaan mahtuu keitin, tulukset, lusikka, mausteaski ja Leatherman-yleistyökalu. Sitten tuli vielä oranssi kuivapussi, joka piti sisällään latausjohdot ja virtapankin.Sen seuraksi runnoin punaisen kuivapussin, jossa oli aina jotain murkinaa ja enimmillään kolmen päivän ruokatarpeet.
Rinkka koetteli hermoja. Pidän järjestyksestä. Tavaroiden kuuluu olla juuri omalla paikallaan ja pysyä siinä. Syvän säkin jouduin aina kaivelemaan pohjia myöten etsinpä mitä hyvänsä, tai siltä minusta ainakin tuntui. Erityisesti harmitti sivutaskujen ja lantiovyön taskujen puuttuminen.
Rinkan alaosan sivulla on eräänlaiset matalat kangaskotelot. Oikeanpuoleinen muodosti pohjan vesipussille, joka kiinnittyi kannestaan repun sivulla kulkevaan hihnaan. Letku kulki olan yli ja kiinnittyi rinnalle. Vasemman puoleisessa kotelossa seisoi useimmiten limupullo, jota myös tuki hihna. Vasen kotelo oli myös roskapussin sija.
Vasempaan olkahihnaan hankin pienen irtotaskun. Sen suojaan sijoitin puhelimen latausjohdon sekä tavaroita, jotka piti saada nopeasti käsille reppua selästä pudottamatta, GoPro-kameran ja Taidevaltakunnan tarroja.
Rinkan hatussa oli pesupenaali, joka sisälsi hammasharjan ja -tahnan sekä hammastikkuja, pienimmän sveitsiläisen linkkuveitsen ja partahöylän. Farkkupenaalista löytyi lyijykynä, kumi, neljä eripaksuista mustaa tussia ja pieni kierrelehtiö. Ylätilassa kulki myös lompakko ja Etelä-Suomen retkeily GT kartta.
Tämä mainio painotuote auttoi hahmottamaan reitin suuret linjat. Tiekartan tietojen lisäksi siihen on merkitty tietoa retkeilyalueista ja -reiteistä sekä nähtävyyksistä ja kulttuurikohteista. Käytännön suunnistaminen tapahtui puhelimen sovellusten avulla. Karttaselain tarjoaa tarkan maastokartan. Sen avulla on myös helppo löytää uimarannat polut ja laavut. Google Maps taas kertoo esimerkiksi teiden nimet ja reitiltä löytyvät palvelut.
Ennalta suunniteltu, suuntaa antava reitti alkoi elää omaa elämäänsä heti ensimmäisenä päivänä. Kartalta olin katsonut kulkevani panssarimuseon jälkeen Lehijärven rantaa kiertäen kohti Iittalaa. Yön olisin ehkä viettänyt Äimäjärven rannalla. Seudulle ei osunut yhtään kauppaa, joten kuljin ruokaa ja vettä etsien Parolan keskustaan. Kebab-ravintolan pöydässä syvennyin karttaan ja löysin laavun Tenholan linnavuoren kupeelta. Sen päiväinen matka piteni vähän ja seuraavana päivänä Iittalaan patikoidessaan sain huomata tehneeni useiden kilometrien poikkeaman.
Laavun houkutus oli suuri, koska se tarkoittaa retkeilijöiden yöpymiseen tarkoitettua paikkaa, toisin sanoen eräänlaista ylimääräistä lainvoimaa jokaisen oikeuksien rinnalle. Tällaisella seuralliseksi kaavaillulla matkalla se tarkoitti myös mahdollisuutta tavata muita kulkijoita. Tenholan majoite on kuitenkin huijausta. Todellisuudessa rakennelma on laavun muotoa mukaileva puuvaja, jossa ei ole lattiaa. Ensimmäinen yö oli siis ensimmäinen telttayö.
Koko matkan öistä nukuin teltassa 16. Lempäälän Siisjärvellä teltta oli ihan oikean laavun vieressä. Siellä rakennettu majoite ei tullut kysymykseen hyttysten takia. Mallinkaisten retkeilyalueella Janakkalassa teltta oli maalle vedetyn laiturin päällä. Alla oli siis tasainen lautalattia ja vieressä seisoi komea grillikota. Vaikka rakennettuja tulisijoja oli telttapaikan lähellä seitsemässä muussakin paikassa ja useita muita ohitin, yhtään tulta en kaikkialla voimassa olleen metsäpalovaroituksen vuoksi sytyttänyt.
Kelin ollessa niin kovin kuuma yöpaikan valintaan vaikutti eniten veden läheisyys. Pääsin pesulle ja pyyhkimään päivän tahman nahasta. Vapaana loiskuva vesi oli tarpeen myös riittävän juomisen takaamiseksi. Luonnonvesiä puhdistin pikkuruisilla tableteilla.
Veden ääressä myös hyttysten määrä lisääntyi. Menetin rajattoman veden saannin ruoan laittoon ja kahvin keittoon tarjoaman mahdollisuuden, mutta veteen uppoamalla pääsi itikoista hetkeksi eroon. Kuhmajärven Paskoniemen pikkuruisella uimarannalla heittäydyin veteen neljä kertaa teltan purkamisen aikana. Sitten jolkotin pikamarssia pois pusikosta, ison tien varteen. Aamiaisen katoin kirjaston kuistille Pohjan kylässä.
Tutuilla kulmilla pääsin kavereiden katon alle. Ylöjärvellä yövyin vanhempien luona lapsuudenkodissa. Yhden yön vietin leirintäalueella vuokrahuoneessa, kolmesti kirjauduin hotelliin ja kerran majoituin hostellissa. Biennaalikaupungeissa minut majoitettiin Airbnb-asuntoihin, joista Hämeenlinnan oli kaikin puolin huippu ja myös huipulla, seitsemännessä kerroksessa. Tampereen kämppä oli paraatipaikalla Kannen päällä, Areenan naapurissa ja Lahden oli jännittävä, koska asunnon sauna-ja suihkutilat olivat huonetta suuremmat. Paitsi Lahdessa, kylvin kuudessa muussa saunassa.
Lähdin liikkeelle Hämeenlinnan Taidemuseon pihasta 14. toukokuuta. Keli oli alusta asti hyvin kuuma. Päällä oli paita, juoksutrikoot ja shortsit. Puhelin kulki oikeassa taskussa yhdessä pienen sinisen kouluvihkon ja kynän kanssa. Vasemmassa taskussa matkasivat silmälasit. Jalassa oli edulliset maastolenkkarit, laadukkaat vaellussukat ja niiden alla ohkaiset marketin nilkkasukat. Yhdet sukat kulutin puhki. Tossuilla ei tehtäisi toista kierrosta.
Takin puin ensimmäistä kertaa päälle Mallinkaistenjärven tuulisella rannalla, sunnuntaina 9.6. Pakatessa olin vielä pähkäillyt olisiko se tarpeeksi lämmin kevään keleihin. Takki oli myös ihan kelvollinen tyyny jos pyyhe sattui olemaan kostea. Sadetakin puin 11.6. Rinkan päälle olin viritellyt sadesuojan jo 27.5., kun ukkonen jyrisi Kasiniemen yllä. Vettä tuli tuolloin muutama tippa.
Uikkarit kuivuivat rinkan sivulla hihnaan pujotettuna. Ne olivat usein käytöstä kosteat vaikka uinkin nakuna aina, kun se suinkin tuntui sopivalta. Ensimmäisen kerran pulahdin veteen evästauolla Houkkalammin tulipaikan vieressä, Lempäälässä. Seuraava pulikointi tapahtui jo muutamaa tuntia myöhemmin Pirkkalassa Iso Naistenjärvessä. Uimavesien luettelosta tulikin sitten mittava. Oksilammi (Pinsiö, Hämeenkyrö), Lepojärvi (Takamaa,Ylöjärvi), Iso-Jauksa (Sahalahti, Kangasala), Kuhmajärvi (Paskoniemi, Kangasala), Hirvensalmi (Kasiniemi, Padasjoki), Myllyjärvi (Padasjoki), Päijänne (Padasjoki), Iso-Tarus (Padasjoki), Äiniönjoki (Iso-Äiniö, Asikkala), Vesijärvi (Kalliola, Hollola), Vesijärvi (Ankkurin rantapuisto, Lahti), Hahmajärvi (Herrala, Hollola), Mallinkaistenjärvi (Janakkala). Lisäksi kastuin kahdessa uima-altaassa, yhdessä porealtaassa ja matkan kahtena viimeisenä päivänä myös sateessa. Sadetta pitävät pöksyt olivat ainoa täysin turhaan mukana kulkenut asia. Juoksutrikoot ovat märkänäkin ihmeen mukavat jalassa.
Kuvitelmissa olin ajatellut kulkevani suurimman osan kulttuurimaisemassa tapahtuvasta matkasta yhtenä ketjuna löytyviä palveluja hyödyntäen. Aamukahveja, lounaita, päivällisiä, taukopaikkoja ja välipaloja tulisi jatkuvasti vastaan. Tekisin uskomattomia kulinaarisia löytöjä tuon tuosta.
Näinhän oli vain Tampereen vaikutuspiirissä. Muuten kaupunkien ja taajamien rajat tulivat äkisti vastaan ja samalla katosivat palvelut. Huoltoasemat ovat isojen teiden varsilla kävelijälle valtavien etäisyyksien takana. Kylissä ei ole kioskeja, grillejä tai kahviloita. Kaikkien näiden virkaa toimittaa marketin paistopiste ja kahvikannu.
Keskikokoisista paikoissa löytyy yleensä kebab-pizzeria. Matkan varrelle näitä osui muutama ja ne olivat kaikki erittäin hyvin pidettyjä ruokapaikkoja. Yhdestä löytyi ehkä matkan raikkain salaattipöytä. Lounaitakin toki löysin ja ne olivat kaikki vähintään kelvollisia ja jotkut jopa erinomaisia. Se on kuitenkin todettava, että näitä aterioita etsivän kulkijan on parasta olla sekasyöjä. Kasvissyöjä saati vegaani on vaikeuksissa. Hyviä salaattipöytiä on, mutta pääruoka sisältää lähes poikkeuksetta lihaa.
Takalenkillä Kangasalta Padasjoelle osasin odottaa omavaraista retkeilyä maaseudulla. Täällä olikin pisin huoltoväli Kuhmalahden kyläkaupan kahvikulmasta Padasjoen ABC-huoltamon lounas-buffettiin. Mukana kulki kolmen päivän sapuska, mutta siitä suurimman osan söin vasta katon alla Mainiemi-campingin vuokrahuoneessa Padasjoella. Kuusijalkaiset vihulaiset tekivät ulkona keittelemisestä niin sietämätöntä, että popsin kävellessä keksejä ja iltasella teltassa jonkun leivän viipaleen pähkinöillä höystettynä sekä salamia suoraan tangosta haukaten. Kaksi kokonaista vuorokautta kuljin ilman kahvin tippaa. Minut tuntevat pystyvät tästä helposti lukemaan tilanteen vakavuuden.
Monilukuiset, kaksisiipisten hyönteisten Culicidae heimoon kuuluvat kuusijalkaiset, jotka inhasti tuppaavat iholle ja inisevät korvat täyteen, aiheuttivat suurimman harmin ja mielipahan. Olisin kulkenut metsässä mielellään vähän enemmän ainakin Iso-Taruksen ja Vääksyn välillä, mutta hyttyset kyöräsivät herkkänahan maantien varteen. Nautin patikasta päällystetyn valtatien nro 24 pientareella, kun jonossa tulevat rekat pölläyttivät ajoviimalla ötökät etäälle.
Koska hyttysistä tuli reittiin vaikuttava tekijä ja jatkuva puheenaihe Hämeenlinnan taidemuseo toimitti minulle kasvipohjaista hyttyskarkotetta. Se auttoi vähän. Kauppias väittää verkkosivuillaan vaikutuksen kestävän jopa kuusi tuntia. Minun kokemukseni mukaan ainetta piti lisätä noin 15 minuutin välein. Suihkuttelin purkin loppuun vajaassa kahdessa päivässä. Malva-museo otti vinkistä vaarin ja antoi toisen purkin. Sitten luonto tuli apuun. Kelit viilenivät. Tuulet virkosivat puhaltamaan. Yhtäkkiä oli taas ihan tavallinen alkukesän sää ja ötököiden kanssa pärjäsi.
Ruumiinvaivoja en potenut. Matka sujui hyvillä mielin. Jaloissa ei vieläkään ole ollut yhtään rakkoa.
