Valtakunnan askelmitta, sinisestä vihkosta poimittua
Kävelin kuukauden kolmen maakunnan alueella, Hämeessä, Pirkanmaalla ja Päijät-Hämeessä. Viivyin viikkoja maisemassa. Yritin näkemäni perusteella päätellä miltä tulevaisuus tällä seudulla näyttää. Taskussa rutistui sinikantinen kouluvihko. Sen sivuille kirjasin mielen päälle jääneitä huomioita. Isolla ja useaan kertaan toistui sanapari, ”Kaikki keskitttyy”.
Taidevaltakunnan (jatkossa Valtakunta) raitilla kulkiessa kaikki näytti päällisin puolin entisenlaiselta. Yllättävän kuuma toukokuu antoi aihetta olettaa ilmastonmuutoksen yltävän myös tänne, mutta ilmastotoimet eivät olleet silmiinpistäviä.
Myöskään Ukrainan sota tai Gazan sota tai mikään muukaan maailman noin neljästäkymmenestä käynnissä olevasta konfliktista ei näkynyt maisemassa. Vain kauppojen ovilla kohtasin isoja otsikoita, joissa arvailtiin Venäjän presidentin mielen- ja terveydentilaa.
Historian hämärään jo painuneet uhkakuvat ja verilöylyt ovat jättäneet jälkensä maisemaan. Ennen ensimmäistä evästaukoa kuljin punatiilisen Hämeenlinnan ohi. Yhä jykevästi vesireitin vieressä seisova rakennus kertoo ajasta, jolloin konflikteja ratkaistiin piirittämällä muurin sisään suojautunut porukka. Linnan menestyksekäs valloitus antoi tuottona koko muun valtakunnan.
Matkan varrelle osui vieläkin vanhempaa puolustusteknologiaa, Valtakunnan alueelta on löydetty reilut 40 muinaislinnaa. Hattulan Tenholan linnavuorelle pystytetyn hirsivarustuksen takaa tähysin kohti linnoista suurinta, Rapolan linnavuorta Sääksmäellä.
Olin kuullut juttuja linnavuorilla poltetuista merkkitulista. Loimun nähtyään seudun väki olisi osannut kavuta mäen päälle turvaan alueella liikkuvan, ryöstävän ja tappavan joukon jaloista. Kuulemma on käytännön kokein todistettu, että tulet voivat todella näkyä ketjun seuraavaan linnaan. Itse mietin missä vaiheessa Valtakunnassa on alettu tuntea sellaista yhteenkuuluvuutta, että naapurikukkulan väen kanssa on tehty puolustusyhteistyötä sen sijaan, että juuri he ovat vaara, josta varoitetaan.
Padasjoen Nyystölässä laskin repun muistomerkin viereen. Popsin pähkinöitä ja katselin vuosisatain takaista teuraskenttää. Tammikuussa 1597 kruunun edusmies antoi käskyn tappaa antautuneet talonpojat. Neljästäsadasta aseettomasta miehestä vain yksi jätettiin henkiin. Tähän loppui nuijasotana tunnettu kansannousu näillä seuduilla. Patikoivana ihmisenä ihmettelin etäisyyksiä, joiden takaa Savosta ja Pohjanmaalta tulleet kapinalliset taivalsivat asiaansa ajamaan.
Hämeenlinnan vieressä kasarmien pihassa seisoo rivikaupalla eri ikäisiä tykkejä. Nämä työkalut tekisivät muureista murskaa tuossa tuokiossa. Aitoja ja muureja kuitenkin rakennetaan kovalla kiireellä tänäkin päivänä. Terävään huippuunsa hiottu moderni piikkilanka pitää tulevaisuudessakin ainakin kävellen kulkevat takanaan.
Museoidut aseet muistuttivat lähihistorian suurimmista tehotuhonnoista. Ensimmäisen maailmansodan vakiintunutta järjestystä sotkeneet järistykset avasivat Valtakunnan emämaalle tien itsenäisyyteen. Toinen maailmansota uhkasi sen viedä. Ensimmäisen liepeissä tuli vasta itsenäistyneeseen valtioon sisällissota. Se kosketti useimpia Valtakunnan kolkkia. Biennaalin seuraavissa kaupungeissa Tampereella ja Lahdessa vuoden 1918 tapahtumat tulivat mieleen tuon tuosta. Hennalan kasarmialueen ohittessa mietin vankileirillä nälkään nääntyneitä ja löysin hetikohta erinomaisen lounasravintolan. Alueen sotaisa ja synkkä historia tekee tänä päivänä tilaa päiväkodille ja viihtyisälle asumiselle. Muuttuvassa maailmassa ja vakaassa Valtakunnnassa tämäkin on mahdollista. Uhreja muistetaan, mutta taakkaa ei tarvitse siirtää taas seuraavalle kostoa vannovalle sukopolvelle.
Matkan ensimmäisenä päivänä ohitin myös Parolan panssarimuseon. Se oli yksi lapsuuteni kohokohdista. Nyt panssarijunat näyttivät kömpelöiltä pahvikulisseilta. Vaunujen pelti on varmasti paksua, mutta helikopteri tai lennokki tekisi rataan sidotusta purkista hetkessä selvää.
Joitakin kilometrejä myöhemmin katselin pellolla jyrääviä panssariajoneuvoja ja kentällä urheilevia asevelvollisia. Nykyisessä maailmantilanteessa tuntuu vaikealta uskoa, että puolustusvoimat voisi lakkauttaa tarpeettomana seuraavan kolmenkymmenen vuoden kuluessa. Ehkä maiseman syliin kätketään uuden kumppanuuden myötä ydinaseita .
Jalan alla oli jo ensimmäisenä päivänä kaikenlaista alustaa, asfalttia, soraa, pururataa ja metsäpolkua.
Valtakunnan alueella liikenne kulkee maalla, vaikka isojen keskusten ja monen pienemmänkin taajaman sijainnin ovat määrittäneet vesireitit. Muinaisen kulkijan oli helpompi liikkua vesiä pitkin, kuin rämpiä ikimetsissä. Myllyt ja sahat tarvitsivat virtaavan veden voimaa siinä missä tekstiili-ja paperiteollisuus myöhemmin. Puutavara kulki veden päällä ja vielä 1900-luvulla laivoja käytettiin myös arkisessa matkustajaliikenteessä. Nyt vesillä ollaan lähes pelkästään ajanvietemielessä.
Veden laatu on monin paikoin parantunut. Teollisuus on onnistunut vähentämään veteen päätyviä päästöjä tuntuvasti. Tukin uiton takia rannalle raivattuja kiviä on kieritelty takaisin koskiin. Maatalouden ravinnekuorma on edelleen mittava. Rantoja kuormittavat mökit. Vapaa-ajan asuntoja rakennetaan lisää. Mökit kasvavat talviasuttaviksi taloiksi. Kakkoskodissa on ykkösen varustelu.
Maisemasta voi suoraan lukea jotain, mutta tulevaisuuden ennustajan työkaluja olivat myös arvaus ja toive. Vesistöjä katsellessa uskalsin toivoa, että rantojen talolliset, rakkailla mökeillä vierailevat ja muut vesien virkistyskäyttäjät eivät halua nähdä läheisen veden pilaantuvan. Toivottavasti he ovat valmiita ajamaan myös omiin töihin ja harrastuksiin vaikuttavia rajoituksia ja sääntelyä.
Valtakunnan vesistä pyydystetyn kalan, erityisesti niiden vähemmän arvostettujen lajien voisi toivoa korvaavan tonnikalan pizzassa ja kassikasvatetun lohen juhlapöydässä. Kalastuselinkeino valtakunnan alueella on kutistunut niin pieneksi, että sen elpymistä seuraavilla vuosikymmenillä voisi pitää jopa uudelleen käynnistämisenä. Sen voisi tehdä alusta asti tutkitulla ja kestävällä tavalla.
Emämaan ensimmäinen rautatie ulotti päänsä pääkaupungista Valtakuntaan. Nykyäänkin kulkevat pikajunat Valtakunnan kautta kohti pohjoista ja itäistä emämaata. Monessa reittini varrelle osuneessa taajamassa on asemalaituri, jolta pääsee lähijunan kyytiin lyhyemmälle välille. Vaka vanha VR ei ole enää ainoa toimija. Raideleveyden muuttamisesta eurooppalaista vastaavaksi puhutaan.
Lahden jälkeen reittini seurasi ratavartta. Kiskoilla kulki paljon puutavaraa. Kymmenet vaunut oli ladottu täyteen kaadettuja ja katkottuja runkoja. Tukkilasteja katsellessa muistelin metsiä Kuhmalahden ja Padasjoen välisellä takalenkillä ja toisinpäin, kulkiessani hakattujen metsien reunoja Janakkalassa, muistin nuo junat.
Tien pientareella patikoivana huomasin autot. Vaikka monta kertaa ihmettelin, mihin asti Tampereen Nyssellä pääsee, on oma auto lähes väkisin välttämätön. Haja-asutusalueella kahden työssäkäyvän aikuisen ja harrastuksiin kulkevien lasten perheessä tarvitaan kaksi autoa. Näistä toinen on yleensä farmarimalli. Omaa yritystä pyörittävällä on pakettiauto. Autotallin seinustalla odottaa kärryn päällä uistelukäyttöön varusteltu vene.
Pienet opettelevat toistaiseksi ajamaan potku-ja polkupyörillä ilman sähköä. Nuoret ajavat mopolla, skootterilla ja koppimönkkärillä. Ajokortti-ikään ehtineet pysäköivät pihaan omat autonsa. Nelipyöräiset ovat myös harrastus- ja keräilyesine. Jos omistaa maatilan voi säilöä puskiin monen sukupolven rakkaimmat autoaarteet. Suulin taakse muodostuu kuin itsestään traktori- ja maatalouskonemuseo.
Sivuteilläkin liikenne voi olla vilkasta ainakin valtakunnan kasvavissa osissa. Kyläteiden hiussuonista yksittäiset autot liittyvät isommille ja nopeammille teille. Valtimoiden kyky vetää kasvavaa liikennevirtaa on koko ajan koetuksella. Muutaman minuutin säästämiseksi suunnitellaan tielinjoihin oikaisuja. Pienemmät paikat jäävät reitiltä sivuun. Teiden kunnosta puhutaan paljon.
Valtateiden äänet kuuluvat kauas yli maan ja läpi metsien. Raskas liikenne pitää pauhua ja kevyemmät autot kohinaa. Tulevaisuus on hiljaisempi, kun maantieliikenne sähköistyy. Yleisesti ottaen äänekkäin peli on kuitenkin kooltaan pieni, useimmiten vain yhtä ihmistä kuljettava moottoripyörä tai vielä pienempi kaksipyöräinen, mopo. Varmasti on olemassa teknisiä keinoja näidenkin äänien hallintaan. Varmasti on myös tulevina vuosikymmeninä liikenteessä ihmisiä, joiden mielestä ajoneuvon kuuluu ulvoa ja ärjyä.
Teiden varsilla kukoistaa monin paikoin komealupiini. Sen kitkemiseksi on järjestetty kampanjoita. Sitä hävittämällä on mahdollista ansaita rahaa. Moni vainoaa voikukkia ihan ilmaiseksi, vaikka ei kenties ajattele torjuvansa vieraslajia. Emämaahan on maa-ja metsätalousministeriön mukaan kotiutunut 650 vieraslajia. Näistä 160 on luokiteltu haitalliseksi. Esimerkiksi kurtturuusun istuttaminen on kielletty. Monien lajien istuttamista puutarhaan ei suositella. Omenapuita saa luultavasti hoitaa ja perunasatoa kerätä vielä 30 vuoden päästä. Vieraslajeja molemmat.
Tampereen kehys, Lempäälä, Pirkkala, Nokia, Ylöjärvi, Kangasala, näytti voimakkaasti kasvavalta. Kaupungit polkaisevat kaavoitusratkaisuin kokonaisia kaupunginosia metsiin ja omakotitaloalueita pelloille. Kylien välit kasvavat umpeen. Haja-asutus harvenee hitaasti kauemmas keskustasta siirryttäessä. Hämeenlinnan ja Lahden seudulla en tällaista huumaa huomannut. Keskustojen jälkeen tulivat omakotialueet, marketit ja eri alojen jättimyymälät. Teollisuushallien ohi kuljin yhä harvemmin asutulle seudulle.
Kangasalan jälkeen muuttui maasto ja maisema. Välillä Sahalahdesta Padasjoelle olin osannut odottaa harvaa asutusta, autiotaloja, sorateitä ja metsiä niiden molemmin puolin. Tämä kolmannes edustikin sitä myös emämaasta runsaana esiintyvää tyyppiä, joka menettää asukkaat ja palvelut. Vapaa-ajan asutus tuo seudulle elämää, minkä huomasi erityisesti Päijännettä lähestyessä, tulinhan seudulle yhtä matkaa kesän kanssa.
Kaiken palvelun lopettamisen kurimukseen suistuneilta kyliltä ovat loppuneet postit, pankit, kahvilat ja ravintolat. Parturi saattaa saksia tuttujen tukkaa kunnan tyhjän yritystalon kulmassa tai omakotitalon päädyssä.
Kahvilan tarpeeseen vastaa tänä päivänä kaupan kahvipiste. Sahalahdella iloitsin kylän kokoon nähden kookkaasta kaupasta, jonka piste oli peräti lounaskahvila. Saman katon alta löytyi postin tiski Kuhmalahdella poikkesin matkan ainoaan varsinaiseen vanhan ajan kyläkauppaan. Myös siellä oli kiva kahvikulma. Mietin voisiko tulevaisuus olla jotain näiden kahden välilltä. Voisiko markkinoita hallitseva ketju tarjota tilaa paikallisille yrittäjille? Voisiko keskeisellä paikalla, jättiläisten korkean katon alla versoa pieniä toimijoita edullisin ehdoin tukeva ja paikallisväriä tarjoava tori.
Ravintola on pienemmissä paikoissa Kebab-pizzeria. Vierailin useassa hyvässä ja yhdessä erinomaisessa. Sen salaattipöytä oli matkan raikkain. Kun astuin sisään pöytiä siivottiin ison seurueen jäljiltä. Salissa oli pidetty eurovaaliehdokkaan kampanjatilaisuus. Lentolehtiset ja tulitikkuaskit odottivat tiskillä listaa selaavaa ruokailijaa. Ehdokkaan puolue tunnetaan maahanmuuttovastaisena. Puolueen tilaisuus maahanmuuttajien pitämän ravintolan tiloissa tuntui yllättävältä. Ehkä ravintolan väki mieltää itsensä enemmän pienelle paikkakunnalle kotiutuneiksi yrittäjiksi, kuin maahanmuuttajiksi. Ehkä he suhtautuvat jopa kielteisesti uusiin maahanmuuttajiin. Niin tai näin, sain itseni kiinni yksioikoisesta ja ihmisiä lokeroivasta ajattelusta.
En nähnyt yhtään liikenneonnettomuutta. Kasiniemessä mies kaatui pyörällä, mutta sen hän teki päissään ja tahallaan. ”Katsokaa, kuinka mies kaatuu”, hän huusi. Kaatoa katsellut kaveri piti suoritusta korkeintaan välttävänä, olihan alustana pallokentän pehmeä nurmi. Itse hän oli rojahtanut nurin hiekalle. Päissään ja tahallaan.
Väkivallan tekoja en omin silmin todistanut. Tiedän, että miehet tappavat kännissä toisia miehiä. Tavallisen näköisissä taloissa tapahtuu parisuhdeväkivaltaa. Patikan aikana murhattiin 15-vuotias tyttö Valkeakoskella. Nokialta löytyi samanikäisen pojan ruumis.
Yksin teltassa mietin joko Valtakunta kolmenkymmenen vuoden kuluttua on sellaisen tasa-arvon tilassa, että muutkin kuin keski-ikäiset, valtakunnassa syntyneet, mieheksi tunnistettavat sinisilmät voivat patikoida menemään ja pistää pitkäkseen uimarannan pieleen ilman häirinnän pelkoa.
Ohikulkeissani mittailin pihoja ja mietin kuluttajuutta. Kivikaudella omistettiin terävä kivi. Rautakaudella rikkailla oli miekka. Vielä sata vuotta sitten perunkirjoihin merkittiin jokainen lusikka ja jopa napit. 70-luvulla tulivat pihoihin putkirunkoiset keinut. Isä halkaisi pöytäryhmän jykevästä männyn rungosta.
Nyt ulkotiloja sisustetaan. Pihaan ladotuille lattioille asetellaan pöytiä ja istuinryhmiä. Laattoja lasketaan ja erikokoisia liikkeessä lajiteltuja kivenmurikoita järjestetään jonoon. Jos perheessä on lapsia on suotavaa hankkia ainakin seuraavat: leikkimökki, trampoliini, keinu, liukumäki ja kiipeilyteline. Kolme viimeistä voidaan yhdistää torniksi, jollaisia vielä viisitoista vuotta sitten näki vain julkisilla leikkipaikoilla. Varustelukierrettä voi pitää markkinavoimien mahtavana voimannäytteenä. Hyvä olisi nämä perusvälineet olla myös mummolassa, jos sattuvat pienet poikkeamaan. Perinteiset hiekkalaatikot ovat vähenemään päin.
Varttuvat nuoret tarvitsevat korin fribeegolfia varten ja toisen tietenkin koripallolle. Kehittyvä Jamal tarvitsee jalkapallomaalin ja Patrickille hankitaan jääkiekkomaali. Tosi tekijöillä on vielä tenniskenttä ja vesiliukumäki.
Paljon on myyty myös kesäkeittiöitä, aittoja, vajoja ja muita kevythirsikoppeja. Heinäseipäistä laitetuissa kolmijaloissa roikkuu rustiikkisia lyhtyjä. Pensaat on kohdevalaistu. Kolmen maakunnan ahkerimman grillaajan pihalla seisoi vanha kaasugrilli, uusi isompi kaasugrilli ja hiiligrilli sekä laavu, jonka edessä oli sementtirengas nuotion paikaksi ja grillikota. Tuli palaa myös paljun alla.
Yritin moneen kertaan laskea onko haja-asutusalueen asukki kaupunkilaista paljonkin tuhoisampi olento. Onneksi kaupunkilaisilla on mökit.
Valtakunnan maisemassa ihmisen vaikutus näkyy kaikkialla. Kaikkialla näkyvä vaikutus merkitsee myös sitä, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa lähes kaikkeen maisemassa näkyvään. Meistä jokaisella on käytettävissä koko paljon keinoja. Kukin voi kohdallaan miettiä miten kuluttaa ja käyttäytyy. Kanavat kansalaisaktivismiin ja järjestäytyneeseen poliittiseen toimintaan sen eri tasoilla ovat kaikille avoinna. Kansalaistottelemattomuuttakin kannattaa harkita vaikuttamisen keinona. Toisaalta, demokratian keinoja käyttäen on mahdollista luoda 30 vuodessa maa, jossa vaaleissa on vain yksi ehdokas, johtajan arvostelemisesta päätyy vankeuteen ja mielenosoittajaa kajautetaan pampulla ilman, että kukaan uskaltaa siihen puuttua.
Lue retkeilyteknisen raportin osat 1 ja 2:
Valtakunnan askelmitta, retkeilytekninen raportti – Taidevaltakunta
”Onko käveleminen taidetta?” – Taidevaltakunta
Kimmo Ylönen, Valtakunnan askelmitta:
Kimmo Ylönen – Taidevaltakunta
